Käy lukemassa Helsingin Sanomien toimittaja Jose Riikosen kirjoittama artikkeli siitä, kuinka iän voi kääntää valtiksi työelämässä. Artikkelissa kommentoin sitä, kuinka keskustelu kannattaa viedä ikää osoittavan numeron sijaan syvemmälle.

Artikkeliin pääset tästä: https://www.hs.fi/ura/art-2000005771374.html

Ja jos sinulla ei ole HS:n käyttäjätunnuksia, alla artikkelin teksti kopioituna, ole hyvä.

–  – –

Se oli kova paikka. Pekka Toivola oli suunnitellut huonekaluja Martelalla yli 30 vuotta. Sitten, vuonna 2015, toimistokalusteita valmistava yritys irtisanoi hänet ja vetosi tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin. Toivolan lisäksi Martelalta lähti toistakymmentä ihmistä.

”Olin ajatellut ennen, että kenkää saa, jos juo, on epälojaali tai muuten vain toivottoman huono. Irtisanominen hävetti, ja pelkäsin, että nyt minusta ajatellaan niin”, Toivola kertoo. Hänelle tarjottiin eläkeputkea eli työttömyysturvan lisäpäiviä. ”Se ei oikein kuulostanut hyvältä, että jäisin jonkin sortin valtion avustuksella kotiin hiihtelemään tohveleissa, lämmittelemään kaurapuuroa ja odottelemaan vaimoa töistä kotiin.” Toivola oli valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta teolliseksi muotoilijaksi vuonna 1980. Hän oli 60-vuotias ja alamaissa.

Toivola mietti samaa kuin moni hänen ikäisensä työtön: Kuka tämän ikäistä palkkaa, jos vaihtoehtona on nuori ja vetreä tyyppi? Ikä tuo kokemusta ja näkemystä. Voisiko sen kääntää jotenkin valttikortiksi työmarkkinoilla?

Uravalmentaja Päivi Vuorinen on perustanut uravalmennuspalveluja tarjoavan ReWork Partners Oy:n. Hänestä julkinen keskustelu iän merkityksestä työelämässä on retuperällä, koska siinä ei pureuduta siihen, mitä ikä merkitsee.

Vuorinen on auttanut useita 50–60-vuotiaita asiakkaita työllistymään. ”Yritän opastaa heitä ymmärtämään, että ikä – se numero – ei kerro ihmisestä työntekijänä paljonkaan.”

Vuorinen puhuu kronologisesta iästä ja asenneiästä. Kronologinen ikä on numero, johon ihminen ei voi vaikuttaa. Asenneikä on se, mikä merkitsee töissä, ja siihen ihminen pystyy vaikuttamaan.

Asenneikään liittyvät esimerkiksi it-taidot, vuorovaikutus- ja sosiaalisen median taidot, koulutus, tuoreet verkostot sekä into uusien asioiden oppimiseen. ”Yksikään kyseisistä asioista ei ole ihmisen toiminnan ulottumattomissa tai liity suoraan hänen ikäänsä. On kyse valinnoista, joita teemme tai jätämme tekemättä työuran aikana ja työttömyyden kohdatessa.”

Moni ikääntynyt saattaa ajatella, että pitkä ura ja työkokemus puhuvat puolestaan. Vuorinen on eri mieltä. ”Omaa osaamistaan ja kiinnostuksen kohteitaan pitää analysoida ja kyetä kertomaan niistä työnantajalle.” Vuorisen mukaan siihen ei voi tuudittautua, että mukava työpaikka pysyy hamaan tulevaisuuteen, vaan työntekijän täytyy pitää itsensä koulutettuna, verkostoituneena, kiinnostuneena ja taidoiltaan päivitettynä.

Martela järjesti irtisanotuille kurssin uudelleen työllistymistä varten. Siellä ei Toivolan mukaan puhuttu iästä vaan siitä, mitä osaamista ihmisillä on ja miten ja minne hakemuksia voi lähettää. Ensin tosin pyrittiin kohottamaan työttömäksi jääneiden itsetuntoa – pitäähän työnhakijan uskoa itseensä, ja usein irtisanotun itseluottamus on saanut kovan kolauksen. ”Kävimme läpi omaa työhistoriaamme ja saavutuksia ja onnistumisia. Kehuimme ja haastattelimme vuoron perään toisiamme niin kuin olisimme olleet työhaastattelussa. Siitä tuli paljon positiivisemmalle mielelle.”

”Työpaikoilla tarvitaan eri-ikäisiä työntekijöitä. Työelämä on nykyään yhä enemmän tiimityötä. Monimuotoiset tiimit, joissa on erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, pystyvät ratkomaan haasteita monipuolisemmin.” Kokemuksesta ja näkemyksestä voi Ahokkaan mukaan olla paljon hyötyä monissa ongelmanratkaisukykyä vaativissa tehtävissä. ”Ikääntynyt työntekijä voi löytää työvälineitä omasta kokemussalkustaan – hän on ollut vastaavanlaisissa tilanteissa ennenkin. Sen ansiosta hän pysyy usein rauhallisena ja voi rauhoitella muitakin.” Tällainen kylmänviileä asennoituminen on tärkeää etenkin vastuullisissa tehtävissä, kuten esimiestehtävissä, Ahokas sanoo.

Ikä ei ole järin merkittävä asia työntekijää rekrytoitaessa, kertoo myös työeläkevakuuttajien ja Kelan teettämä tutkimus tältä vuodelta. HS uutisoi asiasta kesäkuussa. Kyselytutkimukseen vastasi 150 toimitus- ja henkilöstöjohtajaa, yrityksen omistajia sekä muuhun ylimpään johtoon kuuluvaa työnantajan edustajaa, jotka päättävät rekrytoinneista.

Yli puolet vastaajista ei pitänyt ikää rekrytoinnissa kovinkaan tärkeänä. Lähes joka neljäs piti sitä jopa merkityksettömänä rekrytointipäätöstä tehtäessä.

Tosin toisenlaisiakin sävyjä tuli esiin. Kun tutkimukseen osallistuneilta kysyttiin, missä iässä työntekijä on parhaimmillaan, vain harva vastasi, että yli 55-vuotiaana. Yli 50-vuotiaiden työnsaantimahdollisuuksia piti huonoina joka viides vastaaja. Silti voi kysyä, miksi työnantajaa kiinnostaisi kronologinen ikä, jolla ei ole juurikaan merkitystä itse työssä.

Muutaman kuukauden työnhaun jälkeen Pekka Toivolaa onnisti.
Hän oli Martelassa työskennellessään tavannut Framery-nimisen yrityksen perustajan Samu Hällforsin. Framery valmistaa avokonttoreihin sijoitettavia puhelinkoppeja, joissa ihmiset voivat esimerkiksi käydä puhelinkeskusteluja rauhassa. Toivola huomasi Facebookissa, että Framery hakee muotoilijaa. Hän soitti Hällforsille.

Mitä siis tapahtui?

Ensinnäkin Toivola oli hankkinut jo työuransa aikana kontaktin, jolle oli helppo soittaa, ja käytti työnhaussa sosiaalista mediaa. Hän huomasi, että hänellä on osaamista ja kokemusta, joita yritys tarvitsee. Hän oli myös aidosti kiinnostunut Framerysta ja sen tuotteista.

Hän ei ajatellut olevansa ikäloppu, joka ei voisi soittaa it­seään puolta nuoremmalle henkilölle ja tiedustella töitä. Vapaamuotoisen haastattelun jälkeen Hällfors kysyi, miten työnteko luonnistuisi, kun Toivola asui Nummelassa ja Framery sijaitsi Tampereella.
Urautunut, asenteeltaan vanha olisi saattanut vastata, että ei enää sillä iällä viitsisi muuttaa.

Toivola sanoi: ”Hoidetaan asia kuntoon. Muutan Tampereelle”. Hän aloitti Frameryssä joulukuussa 2015, ja työ maistuu yhä. Lähes kaikki muut yrityksen työntekijät ovat Toivolaa huomattavasti nuorempia, alle 35-vuotiaita. Hän huomaa toisinaan jäävänsä kiinni iästään, kun alkaa puhua esimerkiksi jostain vanhasta popkulttuuriasiasta, jota nuoremmat eivät tiedä. ”He vain hymyilevät eivätkä sano mitään, kun he ovat niin kilttejä. Sitä alkaa tuntea joskus itsensäkin nuoreksi, ja siinä on isot mahdollisuudet munata itsensä. Mutta hauskaa se on.”

–  –

Poiminta

Mitä ikäsi oikeasti tarkoittaa? Päivi Vuorinen ohjeistaa, miten purat iän asioiksi, joihin voit vaikuttaa:

• Mikä on koulutustaustasi, sen taso ja tuoreus? Tarvittaessa voit kouluttautua lisää.
• Ovatko kansalaistaitosi, esimerkiksi it- ja kielitaidot, riittävät?
• Mikä on asenneikäsi kronologisen iän rinnalla, eli miten esimerkiksi suhtaudut muutoksiin?
• Tiedostatko, mitkä asiat motivoivat sinua työuralla?
• Ymmärrätkö, millaista lisäarvoa voit antaa yritykselle osaamisellasi?
• Osaatko vakuuttaa työnantajan ammattitaidostasi vuorovaikutustilanteissa?
• Kuinka olet pitänyt huolta kontaktiverkostostasi työvuosikymmenten aikana?
• Kuinka olet pitänyt huolta yleisestä työkyvystäsi?
• Määritteletkö palkkapyynnön suhteessa osaamiseesi etkä suhteessa aikaisempaan työnantajaan, työvuosien määrään tai ikään?